Vilja hälytti minut tänä aamuna töistä takaisin kotiin kun Molly nuoli lattiaa ja tuijotteli tyhjyyteen. Siis selvästi supistuksia. Mutta niinhän siinä aina käy, että kun minä pääsin kotiin, oli koira taas ihan rauhallinen. Tosin se selvästi enemmän hakeutuu minun perääni kuin normaalisti. Aina synnytyksissä se tuketuukin minuun ja haluaa, että olen lähellä.

No, nyt on sitten pentupesä ja kaikki synnytystarvikkeet valmiina. Housut ja häntä siistittyinä, ettei turhaan häiritse karvat synnytyksessä ja likaannu.

Viljaa vähän harmittaa kun meillä alkaa pentujen syntymästä "karanteeni". En halua, että omat koirani käyvät missään paikassa, missä on paljon koiria paikalla. Tämä siis tarkoittaa, ettei ole näyttelyitä eikä agilitykisoja sitten pariin kuukauteen. Erityisen harmittavaa tämä on kun Vilja Hulda saivat viime sunnuntain agilitykisoissa viimeinkin viimeisen nollansa ja nousivat kakkosiin Tietysti Viljalla olisi kova hinku päästä kisaamaan kakkosluokkaan. Viime viikonlopun menestyksen täydensi vielä Milon siskontytön Donnan näyttelyssä saama ensimmäinen serti.

Jokohan ensi yönä päästään tositoimiin vai vieläköhän Molly odotuttaa seuraavaan yöhön? Ihana olisi jo päästä nuuskuttelemaan pikkuisia pentusia enkä millään malttaisi odottaa, mitä sieltä tulee

.